Elektrolyyttinen vs. kemiallinen kiillotus: mitä eroa on?

Kiillotus on työstömenetelmä, jossa käytetään mekaanisia, kemiallisia tai sähkökemiallisia toimenpiteitä, joilla vähennetään työkappaleen pinnan karheutta ja saavutetaan näin kirkas ja sileä pinta. Kiillotustekniikoita käytetään pääasiassa tarkkuuskoneissa ja optisessa teollisuudessa. Kiillotetuissa työkappaleissa on sileät pinnat, joilla on erinomaiset heijastusominaisuudet.Elektrolyyttinen kiillotusja kemiallista kiillotusta käytetään laajalti korkealaatuisten ruostumattomien{0}}teräsputkien alalla; Tämä artikkeli selventää eroja näiden kahden kiillotusmenetelmän välillä.

mitä on sähkökiillotus?

Elektrolyyttinen kiillotus-tunnetaan myös nimellä sähkökemiallinen kiillotus-on käsittelytekniikka, jossa työkappale upotetaan sähköisesti varattuun liuokseen metallin pinnan sileyden parantamiseksi ja kiiltävän pinnan saamiseksi. Melkein kaikki metallit voidaan kiillottaa elektrolyyttisesti, mukaan lukien ruostumaton teräs, hiiliteräs, titaani, alumiiniseokset, kupariseokset ja nikkeliseokset; sen käyttö on kuitenkin yleisin ruostumattoman teräksen kanssa. Anodin ja katodin välillä virtaavan sähkövirran ja elektrolyyttisen kiillotusliuoksen yhteisvaikutuksen ansiosta metallipinnan mikro-geometria jalostuu ja sen pinnan karheus vähenee, jolloin saavutetaan tavoite kirkkaasta, sileästä työkappaleen pinnasta.

Sähkökiillotuksen edut ja haitat

I. Edut:

• Poikkeuksellinen pinnanlaatu: Pinnalla on peililaatuinen-viimeistely (Ra pienempi tai yhtä suuri kuin 0,25 μm), jossa ei ole naarmuja ja jäännösjännityskerroksia, joita tyypillisesti jättää mekaaninen kiillotus. Se kestää epäpuhtauksien tarttumista ja varmistaa poikkeuksellisen korkean puhtaustason-tehden siitä ihanteellisen sovelluksiin, joissa on tiukat hygieniavaatimukset, kuten lääke- ja elintarviketeollisuudessa.
• Parannettu korroosionkestävyys: Elektrolyyttinen prosessi poistaa pinnan epäpuhtaudet ja muodostaa tiheämmän, kromia{0}}rikkaan passivointikalvon. Tavallisiin ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin putkiin verrattuna tämä parantaa merkittävästi ruosteen- ja hapettumiskestävyyttä, mikä pidentää huomattavasti käyttöikää.
• Matala nesteenkestävyys: Sileä sisäpinta minimoi vastuksen nesteiden tai kaasujen kuljetuksen aikana, mikä vähentää energiankulutusta. Lisäksi se vähentää hilseily- ja tukkeutumisriskiä, ​​mikä tekee siitä erityisen hyvin-soveltuvan erittäin-puhtaiden kaasujen ja tarkkuusnesteiden kuljetukseen.

II. Haitat:

• Korkeat tuotantokustannukset: Sähkökiillotusprosessi on monimutkainen-ja vaatii esi-esikäsittelyä, lämpötilasäädeltyä-elektrolyysiä ja jälki-käsittelyä-, ja siihen liittyy korkeita kustannuksia laitteista ja elektrolyytteistä. Näin ollen sähkökiillotettujen letkujen hinta on 30–50 % korkeampi kuin tavallisten ruostumattomasta teräksestä valmistettujen putkien tai mekaanisesti kiillotettujen putkien hinta.
• Prosessoinnin rajoitukset: Prosessi asettaa erityisiä vaatimuksia letkun spesifikaatioille; liian ohuita, liian pitkiä tai epäsäännöllisen muotoisia putkia on vaikea sähkökiillottaa tasaisesti, mikä voi johtaa epätasaiseen pinnan kiiltoon. Lisäksi prosessi ei voi korjata vakavia muodonmuutoksia tai luontaisia ​​vikoja itse letkussa.
• Elektrolyyttien hävittämistä koskevat vaatimukset: Sähkökiillotusprosessissa käytetyt happamat tai emäksiset elektrolyytit luokitellaan vaarallisiksi jätteiksi. Ne vaativat erikoishoitoa ennen kotiutumista; virheellinen hävittäminen voi johtaa ympäristön saastumiseen, mikä lisää yrityksen ympäristönsuojelukustannuksia ja sääntelypaineita.

mikä on kemiallinen kiillotus?

Kemiallinen kiillotus on prosessi, jossa materiaalin pinnalla olevat mikroskooppiset ulkonemat liukenevat ensisijaisesti upotettujen alueiden päälle, kun ne upotetaan kemialliseen väliaineeseen, jolloin saadaan sileä pinta.

Tämän menetelmän tärkeimmät edut ovat, että se ei vaadi monimutkaisia ​​laitteita, sitä voidaan käyttää monimutkaisten muotoisten työkappaleiden kanssa ja mahdollistaa useiden työkappaleiden samanaikaisen kiillotuksen, mikä johtaa korkeaan hyötysuhteeseen.

Kemiallisen kiillotuksen kriittinen puoli on kiillotusliuoksen formulaatio. Kemiallisella kiillotuksella saavutettava pinnan karheus on tyypillisesti kymmenien mikrometrien luokkaa.

Kemiallisen kiillotuksen edut ja haitat

• Edut ovat kemiallisen kiillotuslaitteiston yksinkertaisuudessa ja sen kyvyssä käsitellä osia, joilla on suhteellisen monimutkainen geometria.
• Haittoja ovat kiillotuslaatu, joka on huonompi kuin elektrolyyttisellä kiillotuksella; lisäksi käytetyllä kiillotusliuoksella on lyhyt käyttöikä ja sen säätö ja regenerointi ovat suhteellisen vaikeita. Lisäksi typpihappo vapauttaa kemiallisen kiillotusprosessin aikana suuria määriä myrkyllisiä keltaisia-ruskeita höyryjä, mikä saastuttaa ympäristöä vakavasti.

Mitä eroa on elektrolyyttisellä kiillotuksella ja kemiallisella kiillotuksella?

I. Sähkökiillotus

Tarjoaa erinomaiset kiillotustulokset, jotka voivat saavuttaa peililaadun- (pinnan karheus voi olla Ra Alle tai yhtä suuri kuin 0,1 μm). Lisäksi metallipinnalle muodostuu kiillotuksen jälkeen passivointikalvo, joka parantaa merkittävästi korroosionkestävyyttä.

Sähkökiillotuksella on monenlaisia ​​sovelluksia, ja sitä voidaan soveltaa erilaisiin metalleihin ja seoksiin, -mukaan lukien ruostumaton teräs, kupari, alumiini ja nikkeli-, joten se sopii erityisen hyvin osiin, joilla on monimutkainen geometria ja korkeat tarkkuusvaatimukset (kuten lääketieteelliset laitteet ja tarkkuusinstrumenttien komponentit). Prosessi kuitenkin johtaa osan lievään mittahäviöön (vaikka materiaalin poiston määrä on hallittavissa).

II. Kemiallinen kiillotus

Kiillotusvaikutus on hieman huonompi kuin sähkökiillotuksen; pinnan karheus on tyypillisesti alueella Ra 0,2-0,8 μm. Erillistä passivointikalvoa ei muodostu, mikä johtaa vain rajoitettuun korroosionkestävyyden paranemiseen.

Kemiallinen kiillotus{0}}soveltuu hyvin yksinkertaisten geometristen metalliosien (kuten laitteistoliitosten ja alumiiniprofiilien) eräkäsittelyyn, mikä tarjoaa alhaisemmat kustannukset ja korkeamman tehokkuuden. Sillä on kuitenkin huono kiillotustasaisuus monimutkaisten muotojen osissa, mikä tekee niistä herkkiä paikalliselle korroosiolle tai epätasaiselle kiillotukselle.

johtopäätös

Yhteenvetona voidaan todeta, että sähkökiillotus soveltuu sovelluksiin, jotka vaativat suurta tarkkuutta, erinomaista pintakäsittelyä ja vankkaa korroosionkestävyyttä; vaikka se aiheuttaa korkeampia kustannuksia, se koskee metallimateriaaleja, kuten ruostumatonta terästä, alumiinia ja kuparia. Kemiallinen kiillotus sitä vastoin ei vaadi monimutkaisia ​​laitteita, on yksinkertainen toteuttaa ja tarjoaa korkean hyötysuhteen, joten se sopii osiin, joilla on monimutkainen geometria ja kohtalaiset vaatimukset pinnan karheuden suhteen. Käytännön sovelluksissa sopiva kiillotusmenetelmä tulee valita osan materiaalin, tarkkuusvaatimusten ja budjettirajoitusten perusteella.